Kevät ja kilin korva

Tiistai, vapaapäivä ja totaalinen väsymys. Klo 23 illalla nukahdin ja 10 aamulla heräsin. Voisin silti ottaa vielä ne päikkärit kun tuntuu että mieli ja keho on ku keitetty spagetti. Nyt sitä ollaan myös virallisesti harjoittelun puolivälissä. Minne se aika hujahti? Vastahan me tänne tultiin.

Sunnuntaina päästiin vihdoin ja viimein tutustumaan maastoon ja tiet oli jo aika kohtuullisessa kunnossa. Päästiin ottamaan pieni laukkapätkä ja kuljettiin n. puolet matkasta metsässä. Välillä lumi petti hevosten alta ja humpsahdettiin reilusti alaspäin. Ainakin tuli hyvää tasapainoharjoitusta :)

Töissä ollaan oltu nyt vähän jumissa. Välillä on tosi lämmin ja lumi sulaa silmissä, ja välillä on taas kylmempi ja sataa lunta. Tämä tarkoittaa sitä että kevään hommat ei edisty mihinkään suuntaan. Lämpimällä säällä lämpimien kelien eläimet (kuten viiriäiset) voisi laittaa ulos, mutta eipäs voikkaan kun yöllä voi tulla pakkasta tai talvi voi tehdä paluun varottamatta.
Eilen käsky kävi ja kanakoppi tyhjennettiin talven pehkuista. Osottautukin isommaksi hommaksi kun mitä kuviteltiin. "Sieltä tulee ehkä yks kauhallinen pehkua, ei oo iso juttu"... Kahden ihmisen voimin käännettiin melkeen puolimetrinen pakkautunut olkikasa ulos kanakopista, huhhuh sanon minä. Loppujen lopuksi yksi kauhallinen vaihtui kolmeksi kukkuralliseksi kauhalliseksi...

Kilin korva voi olosuhteisiin nähden hyvin! Korva vähän roikkuu ja on selvästi kipeä, mutta ollaan annettu nyt kipulääkkeitä ja putsattu joka päivä. Eiköhän siitä vielä korva tule :)

Tänään ette saa todellakaan jännittäviä kuvia. Kilin korvasta en laita kuvaa missään vaiheessa joten sitä ei kannata odotella :)

-Ida





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Palanen totuutta

Kuva
Viimeset pari päivää on kulunu mukavan tasaista ja arkista tahtia kun nyt alkaa jo ehkä piiikkuhiljaa tottua täällä asumiseen ja töihin. Samat eläimet, samat päivittäiset työt ja päiväkohtaisia erilaisia tehtäviä. Välillä löydän itseni toivomasta että kunpa  kaikki voisikin aina jatkua arkisena. Täällä sitä sanaa ei tunneta. Hirmusen tarkkaan en tänne voi varsinkaan ikäviä tapahtumia avata vaitiolovelvollisuuden takia, mutta siinähän koko blogin idea menis jos kertoisin vaan niistä kivoista jutuista. Tänään kävi vahinko läheltä ja kili meinas menettää korvansa. Pienet kilit kun ovat niin hemmetin taitavia karkaamaan aitojen läpi ja porttien alta, ja leikkisät koirat sattuivat huonoon aikaan paikalle. Korvaa ei onneksi menetetty ja selvitään varmasti muutamalla arvella. Ainahan näitä silti säikähtää. Ei meidänkään silmät riitä aina ihan joka nurkkaan joka hetki. Nyt vaan pidetään peukkuja ettei korva tulehtuis ja pidetään kili sisällä. Iloisempiin aiheisiin, päästiin vihdoin ja...
Lue lisää

Voi kettu!

Kuva
Joka aamu töihin kävellessä kävellään ulkolintujen häkin ohi. Yleensä jo pitkälle kuuluu tasasta pulputusta ja kiekumista, mutta eilen oli oudon hiljaista. Häkin nurkalla säikähdettiin, kun joka paikka oli täynnä erivärisiä höyhentuppoja. Itse häkissä nopeasti katsottuna näkyi ensin kasa höyheniä, sitten ehkä kana? Kyljellään? Liikkumatta? Tajuttiin aika nopeasti että nyt ei ole kaikki kunnossa ja huomattiin useampi raato siellä täällä.  "Ei hitto, nyt se kettu on jostain päässyt lintuhäkkiin sisään!" Ja kettuhan siellä oli yöllä käynyt. Kopin lattian nurkasta se oli päässyt murtautumaan verkon läpi sisään. Pienen järkytyksen jälkeen laskeskeltiin että ketä puuttui ja ketkä lojui elottomana maassa. Loppujen lopuksi menetys oli 2 pupua, 1 pulu, 1 kana, riikinkukko ja yhden ankan oli vienyt mukanaan. Ei siinä muu auttanut kun kerätä raadot pois, pitää hiljainen hetki ja haravoida paikka suht siistiin kuntoon.  Kyseinen kettu nähtiin samana päivänä vielä tallin taka...
Lue lisää