Eka päivä
Heräiltiin seittemän aikaan ja lähdettiin kasilta hommiin. Jenna työskenteli tänään tallipäädyssä pääsääntöisesti heosten kanssa ja itselle kolahti sikapääty (siat, kameli, jakit, alpakat/laamat ja lehmät).
Kuullostaa tietysti super hauskalta, mutta tässä ensimmäinen totuus. En rapsutellut alpakoita. En rapsutellut lehmiä. En edes rapsutellun kamelia (varmaan olisi muutenkin potkassu tai sylkeny jos oisin koskenu). Mitä siis tein? No siivosin kakkaa. Sulavan lumen alta paljastuvaa ja osittain vähän turhankin tuoretta kakkaa. Vietiin samalla eläimille heinää, vettä ja muut ruoat, ja tässä vaiheessa housut oli polvia myöten siinä itsessään, ja se jos mikä saa hymyn huulille :) Pääsin siis heti tekemään sitä mistä eläintenhoitajan ammatti 70% koostuu.
Siinä päivän mittaan opeteltiin tietysti tilan tapoja. Missä on vessa, radiopuhelimet, miten mikäkin toimii? Kateltiin myös seuraavan päivän ruoka-annokset valmiiksi eläimille ja tutustuttiin eläintaloon (eli se mökki jossa on ne kuuluisat marsut ja kanit ja muut semmoset ). Tehtiin päivän aikana pienehköjä annettuja siivoustehtäviä ja muuta sellaista.
Myöhemmin ruokatauon jälkeen radiopuhelin pirahti ja kutsuttiin apuja ottamaan poroja kiinni. Poroja oli 2 ja eivät olleet ehkä ihan kesyimmästä ja rohkeimmasta päästä. Ensimmäinen poro saatiin hyvin kiinni rehun avulla, jolloin sidoimme poron puuhun kunnes saisimme toisen kiinni. Toinen poro alkoi juosta ympäri aitausta kun tajusi meidän aikeet. Vähän ajan päästä toinen puuhun sidottu poro sai solmun auki ja siellä sitä juostiin kun päättömät kanat porojen perässä. 5 ihmistä meitä oli yhteensä ja ai että kun ne porot oli vikkeliä. Edes loistavat heittäytymiset porojen narujen perään eivät auttaneet, kunnes saatiin jälleen sama poro kiinni (tällä kertaa sidottiin puuhun hyvin tiukasti). Toinen panikoiva poro alkoi käymään ylikierroksilla ja pyrki jatkuvasti rautaverkkoaidan läpi. Lopulta se onnistui räpiköimään itsensä aidan läpi/yli ja saatiin viime hetkellä narusta kiinni. Huh! Ei päässyt karkuun tällä kertaa.
Poro selvisi pienellä verenvuodolla päästä ja me muut säikähdyksellä. Kyllä sydän ponnahti kurkkuun kun näki poron vetelevän voltteja aidan yli.
kolmen jälkeen hoidettiin iltatyöt (heinää ja vettä eläimille) ja madeltiin lopen uupuneina kohti mökkiä, jääkaappia ja sänkyä.
Saa nähdä millanen päivä huomisesta tulee :)
-Ida
Kuullostaa tietysti super hauskalta, mutta tässä ensimmäinen totuus. En rapsutellut alpakoita. En rapsutellut lehmiä. En edes rapsutellun kamelia (varmaan olisi muutenkin potkassu tai sylkeny jos oisin koskenu). Mitä siis tein? No siivosin kakkaa. Sulavan lumen alta paljastuvaa ja osittain vähän turhankin tuoretta kakkaa. Vietiin samalla eläimille heinää, vettä ja muut ruoat, ja tässä vaiheessa housut oli polvia myöten siinä itsessään, ja se jos mikä saa hymyn huulille :) Pääsin siis heti tekemään sitä mistä eläintenhoitajan ammatti 70% koostuu.
Siinä päivän mittaan opeteltiin tietysti tilan tapoja. Missä on vessa, radiopuhelimet, miten mikäkin toimii? Kateltiin myös seuraavan päivän ruoka-annokset valmiiksi eläimille ja tutustuttiin eläintaloon (eli se mökki jossa on ne kuuluisat marsut ja kanit ja muut semmoset ). Tehtiin päivän aikana pienehköjä annettuja siivoustehtäviä ja muuta sellaista.
Myöhemmin ruokatauon jälkeen radiopuhelin pirahti ja kutsuttiin apuja ottamaan poroja kiinni. Poroja oli 2 ja eivät olleet ehkä ihan kesyimmästä ja rohkeimmasta päästä. Ensimmäinen poro saatiin hyvin kiinni rehun avulla, jolloin sidoimme poron puuhun kunnes saisimme toisen kiinni. Toinen poro alkoi juosta ympäri aitausta kun tajusi meidän aikeet. Vähän ajan päästä toinen puuhun sidottu poro sai solmun auki ja siellä sitä juostiin kun päättömät kanat porojen perässä. 5 ihmistä meitä oli yhteensä ja ai että kun ne porot oli vikkeliä. Edes loistavat heittäytymiset porojen narujen perään eivät auttaneet, kunnes saatiin jälleen sama poro kiinni (tällä kertaa sidottiin puuhun hyvin tiukasti). Toinen panikoiva poro alkoi käymään ylikierroksilla ja pyrki jatkuvasti rautaverkkoaidan läpi. Lopulta se onnistui räpiköimään itsensä aidan läpi/yli ja saatiin viime hetkellä narusta kiinni. Huh! Ei päässyt karkuun tällä kertaa.
Poro selvisi pienellä verenvuodolla päästä ja me muut säikähdyksellä. Kyllä sydän ponnahti kurkkuun kun näki poron vetelevän voltteja aidan yli.
kolmen jälkeen hoidettiin iltatyöt (heinää ja vettä eläimille) ja madeltiin lopen uupuneina kohti mökkiä, jääkaappia ja sänkyä.
Saa nähdä millanen päivä huomisesta tulee :)
-Ida
Kommentit
Lähetä kommentti